CC ja tekijänoikeus

toukokuuta 19, 2023

Pelimaailman pitää olla hyvä eikä iso.

Pelien maailmat kehittyvät jatkuvasti suuremmiksi ja kauniimmiksi. Tuntuu siltä, kuin joka toinen julkaistuista peleistä nykyään olisi avoimen maailman sarjaa. Avoimet maailmat toimivat monissa tapauksissa hyvin, mutta mielestäni pienemmät ja kiinnostavammat pelimaailmat ovat jääneet aliarvostetuiksi.

Hyviä esimerkkejä siitä, ettei avoin maailma aina ole paras vaihtoehto, antaa Ubisoft. Yrityksen sarjat, kuten Watch dogs ja Assassins creed on tunnettu niiden suurista maailmoistaan. Tämä suuri maailma ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat hyviä. Itse koen maailmojen olevan sisällöltään melko tyhjiä. Siellä on paljon paikkoja minne mennä, mutta tähän maailman tutkimiseen ei anneta tarpeeksi syitä. Ubisoftin pelit syyllistyvät avoimilla maailmoillaan mielestäni yhteen pelialan tylsimmistä trendeistä, joka on se, että pelimaailman tyhjyys täytetään toistuvilla pienillä tehtävillä, kuten jonkin vihollisen vartion valloittamisella. Se käy monessa tapauksessa erittäin aivottomaksi puuhaksi jo parin kerran jälkeen.

Joskus vähemmän on yksinkertaisesti vain enemmän. Esimerkiksi Dark souls sarjan peleissä maailmat eivät ole suoraan sanottuna avoimia, vaan suosivat lineaarisempia kokemuksia. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että alueita ehditään rakentaa mielenkiintoisemmiksi. Jokaisen nurkan takana tuntuu olevan jotain näkemisen arvoista ja ainutlaatuista, joka olisi helposti voinut jäädä huomaamatta. Tämän seurauksena maailman tutkiminen tuntuu paljon palkitsevammalta.

Lewis A Downie tuokin esille hänen postauksessaan Metroon, kuinka nykyajan avoimen maailman pelit kärsivät luovuuden puutteesta. Hän kertoo kuinka aivottomien sivutehtävien lisääminen on ymmärrettävää suurissa maailmoissa, mutta ehdottaa samalla sitä, että maailman riippuvaisuus näistä sivutehtävistä on merkki siitä, että ehkä maailmaa kannattaisi pienentää, josta olen samaa mieltä.